Omakotitalomme on kesän aikana kerennyt kohota jo melkoisesti sitten viime kuvien, joita olen tänne postaillut. Hyvä niin. Kesän mukaan tuomat menot, hulinat ja puolisoni oman yrityksen työt ovat tietysti vaatineet omat veronsa, mutta ahkeruus tontillamme on kuitenkin palkittu -koti kivestä alkaa hahmottumaan jo!
Tie tähän tilanteeseen ei ole kuitenkaan ollut kevyt eikä yksinkertainen. Kuten jo aikaisemmin olen maininnut, 25 kiloa painavien kiviharkkojen kantaminen ja nostaminen yksi kerrallaan, on kova urakka. Seinäkorkeudet ovat kohonneet onneksi jo osittain siihen korkeuteen, että pienen ahkeroinnin jälkeen koittaa välipohjan tekeminen. Alakerran ja autotallin putkityöt ovat nyt valmiina ja styroksit paikoillaan. Seuraavaksi vuorossa ovat lattialämmityskaapeleiden ja raudoituksen tekeminen. Sitten tilataankin betoniautoa pihaan ja valetaan lattia.
Omakotitaloprojekti on yhteinen projekti. Vaikka itse en ilman apua pysty enkä osaa tontilla juuri mitään tehdä, ei tontilla läsnä olemista pidä kuitenkaan väheksyä. On henkisesti hyvin tärkeää, että molemmat ovat mukana projektissa, joko sitten fyysisesti tai henkisesti. Nainen voi vaikkapa toimia rakennuksilla kodinhengettärenä ja siivoilla ympäristöä sekä rakennusjätettä. Talon valmistuttua pihan siivoaminen tai risujen kerääminen saattavat tuntua varsin vastenmieliseltä samalla kun sormet syyhyäisivät jo sisustamaan omaa uutta kotia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti