Valon leikkiä

Hyvää itsenäisyyspäivää! Eilen maahan satoi kevyt kaunis pieni lumikerros (joka muuten juuri sopivasti peitti karun näköisen pihan), mutta nyt kun ulos katsoo, siellä sataa lumen ja rännän sekoitusta. Ja tulee aika kylmästi.

Yksi aamu tässä upeaa kirkasta aamua taas ihmetellessä, tartuin kameraan. Kuutamo möllötti sinisellä taivaalla, takassa paloi tuli. Aamukahvin nautiskelua rauhassa ja hiljaisuudessa, kunnes oli aika aloittaa pojan kanssa aamutoimet.

Koti saa uudet ulottuvuudet kun aurinko pääsee tekemään tehtäväänsä.

Mikäs sen mieltä virkistävämpää kuin aamuinen aurinko. Hyvä alku päivälle.

Kuvakulmissa

Yleisfiilistä kodistamme. Nyt paljastetaan jo aika paljon kerrallaan. Näkymä portaiden yläpäästä, vasemmalla arkiolohuone, joka nyt ei näy. Perällä oleva käytävä johtaa makuuhuonekerrokseen.

Vajaa vuosi kerettiin kodissa asumaan kunnes vasta löydettiin katon valokiskoon mukavat valaisimet. Niitä on kolmin kappalein, neljäs on tulossa. Clas Ohlsonilta iltan vaan, yksinkertaiset ja aika taideteosmaiset, sanoisin. Katkaisijassa oleva himmennin tekee valaisimista ekstrakivat, koska tunnelma saadaan aika hämyiseksi tarvittaessa.

Pientä ja kaunista

Kirkkaassa yksinkertaisessa maljakossa usein tuore leikkokukka. Nappaan kukkakaupasta silloin tällöin pari kolme irto-oksaa, vähän eri lajikkeita ja tykkään ripoitella niitä maljakoihin eri puolelle kotia. Tuntuu kuin olisi kukkia enemmänkin, vaikka onkin vain vähän.

Tämä vaaleanpunainen leinikki istuu mielestäni kivasti alakerran olohuoneeseen.

Marmorinen alusta kirpparilöytöjä, kuparinen kynttiläjalka H&M Home. Yksinkertaisen vaikuttava.

Sohva on kotimaisen Adean Play ja en voi muuta kuin suositella. Lapsiperheessä aivan ehdoton, että saadaan sohvan kaikki (kyllä, myös rungon) kankaat irti ja ne voidaan pestä omassa pesukoneessa. Väriin olen mieltynyt.

Kirpparilta olen aika kivoja sisustusjuttujakin (harvakseltaan tosin, mummulasta enemmän) löytänyt. Kuten vaikkapa sohvan vaaleanpunainen silkkityynynpäällinen, muutamalla eurolla untuvatyynyineen.

Mukavaa marraskuun loppua teille, iloitaan arjen pienistä asioista.

Saarekkeessa

Olen nyt innostunut kuvailemaan uudella kameralla jokainen päivä, ainakin vähän. Kamera on muuten Sony NEX-5R eli kompakti järjestelmäkamera. Objektiivina kameran mukana tuli 3.5-5.6/18-55 ja olen kyllä kovasti tykännyt kamerasta. Näppärän kokoinen, kevyt ja valovoimaisuus on hyvä. Plussana mm. panoraamakuvaus ja videoiden taltioiminen, monenlaiset lisäsäädöt ja kuvien lähettäminen langattomasti Wi-Fi:n kautta.

Yksi parhaimmista hetkistä syksyn pimeinä aamuina on kun aurinko alkaa nousta ja sitä kurkitaan yhdessä pojun kanssa ikkunoista. Kynttilät meillä palaa joka aamu ja ilta.

Nappailin tässä yksi aamu kuvia saarekkeestamme keittiössä. Kiiltävä hana on Grohen Minta ulosvedettävällä juoksuputkella. Altaana harjattua terästä oleva Smegin allas. Taso on puristettu valkoinen kivitaso. Saarekkeen olohuoneen puolella neljä isoa ulosvedettävää valkoista laatikkoa (ylimmäisissä sisällä vielä piilovetolaatikot). Toisella puolella integroitu astianpesukone, roskiskaappi ja säilytyskaappi.

Paperisessa ruukussa yrttejä, lahjaksi saatu itse tehty valkosavinen tarjotin, saippuaa, mummulan perintöä olevat Iittalan Ultimathule -lasit. Kynttilää ja sen sellaista. Olen aika minimalistisesta tyylistä pitävä, joten saareke on pyritty pitämään tyhjänä avaimista, johdoista ynnä muista.

Ulkosalla

Kotimme sijainnissa pidän erityisesti siitä, että vaikka olemmekin parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä suuresta kaupungista, pääsee parissa minuutissa aivan luonnon rauhaan. Ulos ja pienen kävelymatkan päässä odottaa iso pelto, jota on kaunis ihastella vuodenaikojen mukaan. Täällä on aina rauha. Pienet päivittäiset kävelyt kuuluvatkin arkeen.

Talomme rajoittuu metsään. Kaunis kallio tulee olemaan yksin pihan suunnittelun ja rakentamisen kulmakivistä. Se jätetään ehdottomasti näkyviin.

Marraskuisena päivänä talomme uloasussaan. Pikkuhiljaa ollaan rakennettu yksityiskohtia, kuten rimoituksia. Valkoista ja harmaata. Puu tuo pehmeyttä.



Naapurin pihalla on kauniita kiviä, joista tykkään. Me ei olla tehty pihalle vielä mitään, sen aika on sitten ensi keväänä ja kesällä. Näiden sekaan pikkuisia vuorimäntyjä vielä.

Yläparvekkeen kaiteet mies teki itse. Ovat rautaa ja ne maalattiin valkoisella spraymaalilla. Tykätään kovasti. Rakennus- ja turvamääräykset ovat muuten todella tarkkoja. Väli kaiteissa ei saa olla yli 10 senttiä. Kaiteet ovat sopivan kevyet, lasiset olisivat olleet ehkä vähän liikaa. Isoa ikkunapintaa kun on muutenkin aika paljon.

Keväällä tehtiin terassin kaiteita. Aikamoista hommaa tuo rimojen maalaaminen.

Väriä pitää olla, ainakin kanervissa.

Muutama satunnainen otos

Bloggaaja Coco Sweet Dreams vieraili luonamme parisen viikkoa sitten. Pääasiassa tosin vähän muissa merkeissä kuin rakentamisen tai sisustamisen. Kuvasaldoa kodistamme tosin kertyi aikalailla ja hänen kirjoitustaan pääset lukemaan täältä.

Jotenkin koin, että olisi taas mukava aika alkaa virittelemään blogikirjoittamista. Olisi ainakin sen verran mukava palailla tähän blogimaailmaan, että kertoisin vajaan vuoden asumisemme kokemuksia uudesta kodistamme. Kokemuksia ja mietteitä. Kehitysajatuksia ja kunniamainintoja. Mietin myös sitä, olisiko hyvä aloittaa kokonaan ns. puhtaalta pöydältä ja siirtyä vaikkapa johonkin blogiyhteisöön, esim. Lilyyn vai pysyäkkö täällä bloggerin puolella. Saas nähdä. Alku ja rutinoituminen ovat aina hankalimmat vaihteet tässäkin projektissa.

Ja niin, nyt on uusi kamerakin hommattuna, joten kuvan laatukin on sitten ihan toista luokkaa kuin puhelimella räpsityt. Ehkä kuvat tekevät enemmän oikeutta todellisuudelle.

Katsotaan mitä tästä kehkeytyy.

9 kuukauden odotus

Täällä sitä taas ollaan, todella pitkään aikaan. Pahoittelen kaikille, jotka ovat odottaneet kuulumisia ja ensifiiliksiä uudessa kodissa asumisesta. Alkujaan kun aloitin blogia kirjoittelemaan, ajatus oli lähinnä itselle päiväkirjamaisesti kirjoittamisesta. Rakennusprojektin varrella lukijoita tarttui mukaan useampia ja nyt kun hiljaisuutta on takana jo 9 kuukautta, päätin tulla tänne blogin puolella käymään.

Syitä blogihiljaisuuteen on monia. Kun vihdoin viime vuoden joulukuussa muutimme uuteen kotiin, halusin vain hetken olla. Olla ja olla kiitollinen siitä kaikesta mitä meillä nyt oli. Pystyin lukemaan ensimmäisiä blogiteksteijä vasta pari kuukautta muuttomme jälkeen. Projekti oli kuitenkin sen verran rankka, etten ollut ihan hetkeen valmis lukemaan raksaamisesta, jota olimme viimeisen 1,5 vuotta tehneet.

Syksy on tullut, taas on kääntynyt uusi vuodenaika ikkunoiden takana. Syksy onkin viimeinen vuodenaika, josta ei näistä ikkunoista ole ihasteltu luonnon kauneutta. Kaikki täällä päässä kuitenkin hyvin ja koti tuntuu kodilta. Yksi määränpää saavutettiin, yksi alkoi.

Kuvassa alakertamme olohuone tänä syksyisenä iltapäivänä. Kuvia on puhelimessa roppakaupalla. Toivottavasti voin niitä tänne vielä tulla lisäilemään.