Blogi hiljenee.. elämä jatkuu.

Olen tässä jo tovin tosiaan pohtinut ajatusta koko blogin pitämisestä. Ja päätynyt siihen, että ainakaan tällä erää en enää jatkossa julkaise kirjoituksia. Olemme nyt asuneet uudessa kodissamme puolentoista vuotta ja olemme viihtyneet todella hyvin. Koti tuntuu kodilta ja koti on paikka jossa on turvallista, rauhallista ja hyvä olla.

Pihalla kasvaa jo nurmikko ja pieniä rästihommiakin olemme saaneet valmiiksi. Kiitos sinulle joka olet päätynyt blogiin lukijaksi tai vain piipahtajaksi. Hienoa jos kotimme ja koko rakennusprojektimme on voinut jollakin tavalla toimia inspiraation lähteenä tai informaation antajana. En ajatellut poistaa blogia enkä blogitekstejä ja tulevaisuudessa vastaan mielelläni kyllä vielä mahdollisiin tuleviin kommentteihin.

Parasta ja lämmintä kesän jatkoa sinulle!

Uusi työhuone

Inspiraatio blogin kirjoittamiselle on ollut aikalailla hukassa viimeisinä viikkoina ja kuukausina. Jotenkin olen kokenut, että sisustusblogeja ja vastaavia on tarjolla niin pilvin pimein. Että miksikö sitä omaa sitten pitäisi.. että onko tästä iloa jollekin. No ainakin taas on muutama kuva kameraan kertynyt ja ajattelin tulla vielä ne päivittämään.

Otsikon kuvaus on sinäänsä vähän hämäävä, koska eihän tämä työhuone, jossa parhaillaankin tätä kirjoittelen, ole enää mikään uusi. Muutaman kuukauden tässä jo ollut paikoillaan, lähestulkoon valmiina. Mutta alkujaan tähän tilaan oli suunnitteilla nimittän vaatehuone ulkovaatteille, lakanoille yms. Tilaa ei kuitenkaan tehty valmiiksi ja seinätkin olivat vielä harkkopintaisia. Ideaa etsittiin. Loppuvuonna ajatus työhuoneen rakentamiseksi alkoi tuntua oikealta vaihtoehdolta. Yläkerran kolmas makuuhuone vapautui siis muuhun käyttöön. Tilassa ei ole ikkunoita, joten luonnonvaloa ei siis ole saatavilla.

Kuvan jälkeen listat onneksi saatiin paikoilleen. Pöytä on HAY:n, marmoriset tuikut kirpparilöytöjä.

Valaisin taas peruja iso-mummulasta. Yksi seinä maalattiin vähän efektimäiseen tyyliin, tuo kivaa särmää muuten niin valkoiseen tilaan.

Oikella kuvassa näkyvien mustien (pomppusaranallisia kaapin ovia) neliöiden taakse kätkeytyvät kaikki lattialämmitysventtiilit yms. Eivät siis ole oikeita kaappeja vaan piilokaappi, joiden takana kaikki tärkeät jutut löytyvät. Valkoiset ovet maalasimme liitutaulumaalilla, pikkumiehemme onkin niihin jo väriliiduilla ehtinyt taiteilla omia taideteoksiaan.

Tila on suuruudeltaan n 9 m2, mutta toisesta puoliskosta ei nyt valitettavasti ole kuvaa. Siihen sopeutui hyvin iso-mummulasta 50-lukuinen teakin värinen korkea senkki, jonne kaikki mapit, paperit ja vastaavat saa siististi piiloon.

Käynti on alakerrasta kodinhoitohuoneen yhteydestä, läheltä keittiötä, joten sijainnin puolesta tämä on palvellut työhuoneena erinomaisesti. Varsinkin kun kumpikaan meistä ei joudu työkseen istumaan koneella. Sitä saattaisi vähän kaivata luonnonvaloakin.

Mutta me tykätään, tämä on kodikas.

Alakerran valaistuksesta

Blogin puolella on ollut tuhottoman hiljaista vajaa pari kuukautta. Jostain sitä inspiraatiota koneen ääressä kirjoittamiseen ei vain ole tullut. Olen jopa miettinyt, että lopetanko bloggaamisen kokonaan. No, kamera sai tänään taas vähän virtaa ja pitäähän niitä sillä napsittuja kuvia johonkin purkaa.

Nyt on päivä jo pidentynyt todella paljon, ihanat nämä keväiset valoisat illat. Ja aurinko. Kun vielä oli iltaisin pimeämpää, innostuin ottamaan alakerran (lähinnä keittiön ja olohuoneen) valaistuksesta kuvia.

Olohuoneen ikkunoiden nurkkauksessa toimii Eero Aarnion tuplakupla, kooossa M. Se onkin block -pikkulampun ohessa yksi olohuoneen pimeän illan perusvalaistuksista. Takka tuo omaa tunnelmaansa.

Keittiön Ikean integroitavan liesituulettimen halogeenit ovat meillä "peruskäytössä" ja toimivat sellaisena tunnelmavalona myös

Artekin "kranaattivalaisimet" ovat 40W kumpainenkin, joten mitään energiasäästöjä ne eivät ole. Käytössä meillä aika harvakseltaan, lähinnä kun kaivataan parempaa valoa keittiössä ja ruokailutilassa

Kynttilöitä kuluu syksyisin ja talvisin, kevätiltoinakin, suuret määrät

Normann Copenhagenin Norm69 -valaisin XXL koossa toimii ruokailutilan, ja samalla alakerran, katseenvangitsijana. Valaistus on sen kanssa mukavan lämmin ja pehmeä

Keittiön kolme 50W spottihalogeenia tuovat sitten jo todellista kirkkautta. Nämä ovat päällä vielä harvemmin kuin kranaatit

Se alakerran, lähinnä keittiön, valaistuksesta. Nyt kevättä kohden luonnonvalo tulvii ikkunoista niin paljon sisälle, että vain iltamyöhäisellä meillä syttyy valot..

Perjantaisena iltapäivänä

Ilta alkaa hämärtyä, tosin päiväsaika on pidentynyt jo aikalailla. Nopeasti se kevät sieltä tulee. Vaikka tänäänhän vasta tänne saatiin lisää lunta. Pääsee taas pulkkailemaan.

Ajattelin vähän poiketa raksablogin ja kodin sisustamisen hengestä ja laittaa pari kuvaa kokkailuistani, joita tänään tein. Näin kun lapsen kanssa on kotosalla, voi sitä silloin tällöin vaikka hjelppiä vähän muita kokkailuissa. Tänään menuna oli foccacialeipää, avokado-granaattiomenavihersalaattia, parmankinkkubruchettoja ja jälkkärinä suklaakohokas kardemummakermalla. Harmi kun tekeleet lähtivät parempiin massuihin. Tykkään kyllä kokkailusta, poikakin mielellään kokkailee omassa leikkikeittiössään.

Päivän juuri taittaessa iltaan on kaunis sininen hetki. Tavallinen rento koti-ilta tulossa perheen kesken. Kynttilät sytytetään, valoja himmennetään, syödään yhdessä ja ollaan vaan. Niin on kaikkein parasta.

Ostin tänään muuten pitkästä aikaa leikkokukkasia, neiliköita. Niissä on kaunis roosamainen vivahde ja kimpusta riitti kivasti moneen eri maljakkoon. Iloista viikonloppua, voikaa hyvin!

Asiaa puusta

Valkoisen eri sävyjä, harmaata, mustaa, ripaus jotain muuta sävyjä. Koska kotimme värimaailma on sen verran kylmä, kaipaa se kaverikseen vähän puuta.

Tällä hetkellä pidän erityisesti puun eri sävyistä yhdistettynä mustaan, valkoiseen ja harmaaseen. Niimpä päädyin kuvaamaan alakerran tavaroita ja kohtia, joissa on puuta. Yläkerran esittely tulossa myöhemmin.

Mummulasta bongattu vanha tuoli ja sijaitsee meidän eteisessä. Ei ole Domus -tuoli, ainakaan leimaa pohjasta ei löydy. Onkohan 60 -luvullakin jo tehty replicoita?

Tämä vaaleaa puuta oleva pieni leikkuulauta toimii lähinnä koristeena keittiön saarekkeessa. Ikeasta.

Artekin 616 -klassikkosyöttötuoli on patinoitunutta koivua ja ollut todella hyvä käytössä. Tästä ei lapsukaiset kampea kovin helposti ylös.

Takka on päällä aamuin ja illoin, puuta on kyllä kulunut. Onneksi kodinhoitohuoneestamme on käynti autotalliin, jossa puut sijaitsevat. Helpottaa aikalailla tuota puiden hakemista..

Mummulasta, tämäkin vanha punottu kori löytyi. Hauska muuten huomata, että esim Verso design on brändännyt tästä taas tämän hetken trendijutun.

Yläkertaan johtavat betoniset portaat on päällystetty valkotammisella parketilla. 

Alakerran integroidun wc -istuimen vesisäiliön kotelointi on tehty samasta puusta kuin saunan seinät ja lauteet. Haapapaneelia, jossa on valkosävytettyä Supi saunasuojaa pinnassa pari kerrosta.

Keittiössä saarekkeen kupeessa Artekin vanha pitkä jakkara, jossa useimmin lepää käsilaukku on hengähdystaukoa kaipaava äiti.

Havuvaneria käytimme aika rohkeasti kodinhoitohuoneen taustaseinässä ja toistaiseksi se on vesiroiskeista huolimatta kestänyt hyvin. Tosin kaikki ylimääräinen vesi ja roiske pitää heti pyyhkiä pois.

Viimeisimpänä projektina teimme alakerran keskeneräiseen, alunperin isoon vaatehuoneeseen, työhuoneen. Työhuone sijaitsi ennen yläkerran yhdessä makuuhuoneessa, mutta nyt sinne on tulossa kunnon vierashuone. Työhuone on ikkunaton ja mukavankokoinen shoppi -eiköhän siitäkin juttua ole tulossa piakkoin. Mummulasta tämäkin kiva retrokaappi.

Kodinhoitohuoneessa sivujakkarana toimii Ikean Bekväm -porrasjakkara, haapapuuta. Hintaansa nähden oikein oiva arjen apuväline.

Kovaa ja pehmoista

Betonimainen lattiapinta vaatii usein kaverikseen jonkin pehmoisemman materiaalin. Huomasin kesällä alakerran pörrömaton ollessa pesussa, että lattia ilman jotakin vastamateriaalia on hyvin kolkko. Betonityylinen lattia tosin antaa mahdollisuuden leikitellä eri materiaaleilla.

Pidän nahasta, eri puulajien vivahteikkuudesta, villasta ja puuvillasta. Yläkerran Hayn valkoinen tuoli on kaivannut päällensä jotakin pehmoista. Lapin reissulta mukaan tarttunut poron talja istuu siihen oikein kivasti. Myös taljassa oleva sävymaailma sointuu mukavasti kodin muuhun värimaailmaan.

Kesältä mukavasti "unohtuneet" heinäkasvit ovat pärjänneet suhteellisen hyvin näin talvellakin. Tosin, en tiedä kestääkö Bacsacin kangas talvea.. Ei se varmaan ainakaan hyvää sille tee. Olen aikalailla kehno hortonomi.

Yläkerran olohuoneessa mummulasta saatu kaunis matto. Istuu harmaan lattian kanssa kuin nakutettu. Sohvapöydän teetimme puusepänverstaalla eikä ainakaan samanlaisia tule vastaan. Lattiavalaisin myös mummulan peruja -mikäli olet innostunut uuden ja vanhan yhdistämisestä, mummulat ja vintit ovat nyt pop.