Ulkosalla

Kotimme sijainnissa pidän erityisesti siitä, että vaikka olemmekin parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä suuresta kaupungista, pääsee parissa minuutissa aivan luonnon rauhaan. Ulos ja pienen kävelymatkan päässä odottaa iso pelto, jota on kaunis ihastella vuodenaikojen mukaan. Täällä on aina rauha. Pienet päivittäiset kävelyt kuuluvatkin arkeen.

Talomme rajoittuu metsään. Kaunis kallio tulee olemaan yksin pihan suunnittelun ja rakentamisen kulmakivistä. Se jätetään ehdottomasti näkyviin.

Marraskuisena päivänä talomme uloasussaan. Pikkuhiljaa ollaan rakennettu yksityiskohtia, kuten rimoituksia. Valkoista ja harmaata. Puu tuo pehmeyttä.



Naapurin pihalla on kauniita kiviä, joista tykkään. Me ei olla tehty pihalle vielä mitään, sen aika on sitten ensi keväänä ja kesällä. Näiden sekaan pikkuisia vuorimäntyjä vielä.

Yläparvekkeen kaiteet mies teki itse. Ovat rautaa ja ne maalattiin valkoisella spraymaalilla. Tykätään kovasti. Rakennus- ja turvamääräykset ovat muuten todella tarkkoja. Väli kaiteissa ei saa olla yli 10 senttiä. Kaiteet ovat sopivan kevyet, lasiset olisivat olleet ehkä vähän liikaa. Isoa ikkunapintaa kun on muutenkin aika paljon.

Keväällä tehtiin terassin kaiteita. Aikamoista hommaa tuo rimojen maalaaminen.

Väriä pitää olla, ainakin kanervissa.