Täällä sitä taas ollaan, todella pitkään aikaan. Pahoittelen kaikille, jotka ovat odottaneet kuulumisia ja ensifiiliksiä uudessa kodissa asumisesta. Alkujaan kun aloitin blogia kirjoittelemaan, ajatus oli lähinnä itselle päiväkirjamaisesti kirjoittamisesta. Rakennusprojektin varrella lukijoita tarttui mukaan useampia ja nyt kun hiljaisuutta on takana jo 9 kuukautta, päätin tulla tänne blogin puolella käymään.
Syitä blogihiljaisuuteen on monia. Kun vihdoin viime vuoden joulukuussa muutimme uuteen kotiin, halusin vain hetken olla. Olla ja olla kiitollinen siitä kaikesta mitä meillä nyt oli. Pystyin lukemaan ensimmäisiä blogiteksteijä vasta pari kuukautta muuttomme jälkeen. Projekti oli kuitenkin sen verran rankka, etten ollut ihan hetkeen valmis lukemaan raksaamisesta, jota olimme viimeisen 1,5 vuotta tehneet.
Syksy on tullut, taas on kääntynyt uusi vuodenaika ikkunoiden takana. Syksy onkin viimeinen vuodenaika, josta ei näistä ikkunoista ole ihasteltu luonnon kauneutta. Kaikki täällä päässä kuitenkin hyvin ja koti tuntuu kodilta. Yksi määränpää saavutettiin, yksi alkoi.
Kuvassa alakertamme olohuone tänä syksyisenä iltapäivänä. Kuvia on puhelimessa roppakaupalla. Toivottavasti voin niitä tänne vielä tulla lisäilemään.